Kuulin tositarinan siitä, kuinka asiat menivät pahasti pyllylleen. Ison organisaation johtaja koki osaavansa kaiken ja halusi sormenjälkensä jokaiseen tekeillä olleeseen asiaan. Hän koki asemansa takia olevansa omnipotentti, kaikkivoipainen, ja halusi jättää siitä todisteita.

Työkohteessa oli poikkeuksellinen tilanne, joka vaati syvää erityisosaamista. Sitä johto ei kuitenkaan ymmärtänyt tai halunnut myöntää vaan halusi itse ottaa tilanteen haltuun. Koottiin hierarkkinen työryhmä pohtimaan asiaa. Hanke pysähtyi paikoilleen, kunnes alkoi vähitellen edetä hitaasti ja väärään suuntaan. Aikaa kului, syntyi turhia kustannuksia ja budjetti ylittyi.

Kun lopulta tarvittava asiantuntija kutsuttiin paikalle, oli syntynyt peruuttamattomia vahinkoja. Hanke jouduttiin periaatteessa aloittaman alusta kuitenkin ensin korjaten mittavat vahingot pois alta. Kustannuksia syntyi lisää.

Kyse on tyypillisestä byrokraattisesta suhtautumisesta osaamiseen. Toisin sanoen, jos olet hierarkian yläpäässä, riittää asemavaltasi tuottamaan asiantuntijuutta, kun taas alemman tason osaamista ei juurikaan noteerata. Kuvitellaan, että hallinnollinen valta-asema pätevöittää asiantuntijaksi. Näin ei ole.

Byrokratia nojaa instituutioon ja asemaan, ei osaamiseen. Byrokratia vaalii rakenteita ja positioita. Se lokeroi osaamisia, pysyttää ne sijoillaan joskus jopa torjuen niiden pääsyn esiin. Näin kävi tuttavani tapauksessa.

Osaamisten hyödyntämiseksi osallisten on välttämätöntä, jopa korkeissa asemissa, myöntää rajallisuutensa. Joka asiaan ei ole syytä sekaantua, vaikka mieli tekisi, sillä harva meistä on omnipotentti.

Sen sijaan jokainen voi kokea onnistumista yhdistämällä oma osaamisensa muiden asiantuntemukseen. Se kuitenkin edellyttää henkilökohtaista asennemuutosta ja organisaation toimintakulttuurin uudistumista sekä byrokratian lokerikon murentamista.

Kun osaamisia uskalletaan tunnistaa kautta organisaation, vahvistetaan keskinäistä kunnioitusta ja luottamuksen ilmapiiriä. Voidaan saada aikaan tuloksia, jotka ylittävät aiemmat aikaansaannokset. Tehokkuus paranee tuloksenteosta puhumattakaan ja ja kustannuksia karsiutuu. Onnistumiset ruokkivat osaajia edelleen.

Siispä, kuka teille johtaa? Johtaako teillä byrokratia ja asemavalta, yksittäinen pyramidin huipulle nostettu henkilö vai johtaako teillä organisaation yhteinen osaaminen ja asiantuntijuus. Toiminnan tulokset ovat oletettavasti erilaisia.

Kristina Ahmas, asiantuntijuuden jakamisesta väitellyt tohtori