Vietin ystäväni kanssa muutamia päiviä Lontoossa. Koska lähdimme lomalle, en varannut mukaan mitään työhön liittyvää – paitsi puhelimen. Päivät olivat täynnä syksyn aurinkoa ja kiinnostavia kohteita, kaikki oli erinomaisesti. Nautimme toistemme seurasta ja näkymistä, hyvästä ruoasta ja virkistävistä juomista.

Kun mieli rentoutuu ja hyvä olo valtaa sielun, alkaa tapahtua. Mieleni alkoi askaroida sitä eniten haastavissa ajatuksissa ja nosti pintaan isoja kysymyksiä. Mahdollisuuteni irtautua arjen työpaineista, aikatauluista ja rutiineista näytti tehneen tilaa erityisen haastaville pohdinnoille.

Huomasin alitajuntani alkavan tuottaa uusia ajatuksia, niitä pulppusi solkenaan ja kaikki liittyivät työhöni. Parissa päivässä mieleni askaroi ja rakensi täysin uuden perustavanlaatuisen ajatusmallin  työpöydälle jättämääni ongelmaan. Ratkaisuehdotus oli yhtäkkiä valmis tuotapikaa.  

Mutta – syvä kaipaus valtasi mieleni, luotettu kumppanini, muistikirjani, oli jäänyt kotiin. Miten ajatusvyöry runsaine polveilevine yksityiskohtineen pysyisi päässäni kotiinpaluuseen saakka?

Muistikirjan sijaiseksi kelpuutin puhelimeni ja vuodatin sen muistiinpanoapin täyteen tajunnanvirtaa. Sormi ei aina osunut oikeaan merkkiin ja paikoin tekstistä tuli siansaksaa. Olin oudoilla vesillä, ei tuntunut eikä näyttänyt samalta kuin kirjoittaa ajatuksensa muistikirjan sivuille. Asiasisältö kuitenkin rakentui appiin. Kotiin päästyäni halusin sille tutun muodon, kirjoitin ja piirsin sen paperille.

Olen jo vuosien ajan oppinut käyttämään muistikirjaa ajatusteni ja mielikuvitukseni kasvualustaksi. Hetkelliset ja ohikiitävät, vielä huterat ajatuksenpoikaset on hyvä kirjoittaa talteen. Joskus ne ovat sanoin tavoittamattomia tunnelmia, jolloin vain jäsentymätön visuaalinen hahmo tai muutama suuntaa antava viiva osuvat niitä kuvaamaan. Ajatukset kun eivät nouse mieleen valmiissa paketeissa vaan vaativat työstöä, ravitsemista ja kehittelyä.

Muistikirja on loistava väline oman ajattelun ymmärtämiselle. Ajan takaa on palkitsevaa löytää muistiinpanoista omia ohikiitäviä ajatuksia, sanontoja ja lauseita, kuvia ja kuvioita tai kehitysvaiheessa olevia ideoita. Sillä hetkessä karkaavat ajatukset on välttämätöntä vangita talteen voidakseen tarpeen tullen hyödyntää niitä todellisissa tilanteissa.

Benjamin P. Hardy toteaa, että muistiin kirjatut ajatukset rakentavat pala palalta itse kunkin ymmärrystä elämästä. Mietteitä säännöllisesti kirjaamalla voi vähitellen syntyä väyliä päästä tutustumaan itseensä ja syvemmin perille omista alitajuisista tai tietoisista tavoitteistaan.

Parhaat ajatukset nousevat pintaan kokemukseni mukaan silloin, kun rentoudun – loma tai lenkkipolku on siitä hyvä esimerkki. Kun vuosia aiemmin kesken tutkimusprojektin tarvitsin uusia näkökulmia, lähdin hakemaan niitä lenkille – ja löysin. Eräs ystäväni oli todennut saman mutta kantoi sanelinta taskussaan.

Minä luotan paperiin ja lyijykynään. Osana käden piirtämää jälkeä rakentuu myös kehollinen kokemus ja materiaalin tuntu, jotka jättävät muistijäljen. Tämä jäi puuttumaan Lontoossa muuten monipuolisesti palvelevasta puhelimesta, sillä pidän paperin ja lyijykynän pehmeästä kosketuksesta. Saman on todennut myös Applen kehitystiimin toimintaa seurannut Garry Reynold, joka havaitsi yrityksessä suunnittelu- ja ideointivaiheessa hyödynnettävän ennen muuta kynää ja paperia. Reynold toteaakin digitaalisuuden lisääntyessä niillä olevan inhimillisen kosketuksen kannalta korvaamaton merkitys luovuuden alustoina.