Maakunnissa on alkamassa itsehallintoalueiden rakennustyö sote uudistuksen rinnalla. Kansalaisen näkökulmasta on lupa odottaa saavutettavuutta, helppoutta, toimivuutta ja tehokkuutta, sillä muuten on vaikea ymmärtää uudistuksen perusteluja.

Lääninhallinnon alasajon yhteydessä 1990-luvulla perustettiin maakuntien liitot ja silloista hallintoa yhdistettiin uusien nimikkeiden alle. Kohtalaisen nopeasti seurasi kuitenkin muutos, jossa yhdistettiin palveluja toisella tavalla. Syntyivät ELY-keskukset ja AVIt, ja asiakkaat jäivät empimään mitä ne ovat, kenen kanssa ja millä paikkakunnalla pitäisi asiansa hoitaa.

Asiakkaan ja kansalaisen näkökulmasta hallinnon uudistukset helposti näyttävät itsetarkoituksellisilta, siis puheelta hallinnon kielellä hallinnon sisällä ja hallintoa itseään varten. Kun on ehtinyt ymmärtää missä asioisi, tilanne onkin jo muuttunut. Näissä keskusteluissa asiakas ja kansalainen helposti kokee jäävänsä jalkoihin, vaikka periaatteessa häntä varten ja hänen hyväkseen koko järjestelmän pitäisi olla olemassa. Tätä on yhteiskunnan byrokratisoituminen.

Kun saksalainen sosiologi Max Weber kehitti modernin byrokraattisen ajattelun juuret, hän tavoitteli sillä toimintojen järkeistämistä. Tätä varten tarvittiin ohjeita, säännöstöjä ja rakenteita, sillä keskeisiä tavoitteita olivat tehokkuus, ennustettavuus, laskettavuus sekä ihmisten ja toimintojen kontrolli.

Kaikki eivät kuitenkaan byrokratiaa kiittele. Ronald Takaki kuvaa sitä häkiksi, johon yksilöt joutuvat kuin arestiin voimatta kohdata toisiaan ihmisinä, sillä järjestelmä kontrolloi heidän tunteitaan ja pyristelevä henki nujerretaan. Lisäksi suoritusten määrälliset tavoitteet voivat laajalti johtaa huonolaatuisiin tuloksiin ja organisaation kasvaessa työntekijöille käy epäselväksi mitä he ovat tulleet tekemään. Asiakkaan kannalta tilanteesta voi seurata luokaton palvelukokemus tai pahimmillaan hän voi jäädä tykkänään ilman palvelua.

Myös Weber itse huolestui “järjen teräshäkiksi” kutsumastaan byrokratiasta ja varoitti rationalisoimasta  yhä laajempia yhteiskunnan kenttiä. Hän pelkäsi yhteiskunnan ajan myötä muuttuvan saumattomien rationaalien verkkojen rakenteeksi, josta ei enää olisi ulospääsyä.

Weberiläinen byrokratia on saavuttanut laajan hyväksynnän ja sitä sovelletaan varsin kattavasti; tänään puhutaan George Ritzerin sanoin yhteiskunnan McDonaldisaatiosta. Sillä tarkoitetaan palveluiden määrämitoittamista, standardisoimista, ennustettavuutta, prosessien täydellistä hallintaa, mitattavuutta ja kontrollia. Sen tunnetuimpia ilmentymiä ovat mm. McDonaldin tai IKEAn tuotteet; voit ostaa niitä lähes mistä tahansa maailmassa ja aina tiedät saavasi tarkalleen samanlaisen standardoidun tuotteen.

Suomen aluehallinnon uudistukselle on asetettu kunnianhimoinen aikataulu vuoteen 2019, jota alueet toteuttavat tahoillaan. Toivoa sopii, että suunnittelun ohjenuoraksi löytyy muutakin kuin byrokratian häkki ja McDonaldisaation periaatteet. Jos hallinto nähdään kansalaisten palveluna, siitä ei rakenneta etäistä moniportaista pyramidia vaan tavoitettavissa oleva helposti lähestyttävä palvelu, johon asiakas voi osallistua myös omalla panoksellaan. Olla osallinen itseään koskevassa prosessissa on täysin toista kuin olla pelkkä ulkopuolinen kohde, byrokratian hallintoalamainen.