“Mikään ei ole vahvempi kuin tottumus”, totesi filosofi Ovidius. “Jos kaikki ovat samaa mieltä, kukaan ei vaivaudu ajattelemaan”, muistutti kirjailija Walter Lippmann.  Strategiaguru Gary Hamelin sanoin “uutta maata etsiessä ei vanhalla kartalla tee mitään”. Kaikki varoittivat ajatusten nojaamisesta vanhaan ja turtumisesta totuttuun.

Vielä yksi lainaus ja sitten asiaan. Skottilainen whiskintuottaja Thomas Dewar vertasi ihmismieltä laskuvarjoon, joka toimii vain jos sen avaa. – Naulan kantaan sanon minä, jaan täysin Dewarin ajatuksen.  Avointa ja vastaanottavaa mieltä toivovat myös useimmat kehittäjät, yrittäjät, organisaatiot ja niiden johtajat.

Helposti sanottu, mutta entäs miten käytännössä?

Ajatusmallien urautuminen on yksi työpaikkoja vaivaava virus, se tarttuu helposti ja leviää nopeasti. Yksi vaivan aihe ovat pelkkiin faktoihin nojaavat toiminta- ja ajattelutavat, joiden seurauksena saatetaan torjua uusien raikkaiden käytäntöjen rakentumista.

Ytimessä on vuorovaikutus, joka sisältää sekä mahdollisuuksien avaimet että kokemuksiin, sosiaalisiin tai rakenteellisiin tekijöihin perustuvia uhkatekijöitä. Sen sijaan yksilöiden herkkyyttä koskettava vuorovaikutus voi vapauttaa heitä ongelmien tai vastakohtien tuijottelusta ja tarjota alustan luoville törmäyksille.

Luovia törmäyksiä tarvitaan innovaatioiden pohjaksi. Luovat törmäykset saavat mahdollisuuden, kun toisilleen etäiset ajattelutavat pääsevät haastamaan toisiaan yhteisen ongelman edessä. Tarvitaan irrationaalisuutta ja impulsseja, monitahoista kommunikaatiota, mielikuvitusta ja heittäytymistä. Suuri osa aiemmin opituista totuuksista alkaa kyseenalaistua.

Uuden tiekartan rakentuminen käynnistyy ilman etukäteissuunnittelua ja lineaarista etenemistä. Syntyy generatiivinen tila, jossa orastavat näkökulmat saavat merkityksiä ja näyttäytyvät uudessa valossa. Tuntuu, että hetkeen voi heittäytyä, nousee halu tutkia ja uskaltaa ottaa riskejä. Itseilmaisu on rohkea tila, jossa ihminen on haavoittuvimmillaan ja siksi luottamus on yksi prosessin avainsanoista.

Kun tilanne tihkuu luovuutta, pääsevät tuoreet ajatukset sinkoilemaan. Hetki on kuin Jackson Pollockin maalatessa, lopputulos syntyy riskinoton varassa – maalin heittämisestä kankaalle, jolloin kukaan ei voi ennakoida lopputulosta. Luovissa törmäyksissä on kyse taiteen työskentelytapojen soveltamisesta kehittämistyöhön ja usein ne kantavat, kuin avoin laskuvarjo.