Mielikuvitus on pienen lapsen käyttövoima, joka rakentaa yksilöllisiä taitoja, kykyjä tai lahjakkuutta. Se tuottaa oivalluksia, yllättäviä lähestymistapoja ja uusia näkökulmia. Muutaman vuoden kuluttua koulujärjestelmä suitsii lapsen yhteiskunnan asettamiin rajoihin. Tätä kutsutaan yhteiskunnan jäseneksi kasvattamiseksi, sosiaalistamiseksi, jolloin luovuus väistämättä siirtyy sivuraiteelle. Ja se on suuri sääli.

Sillä luovuuden merkitystä korostetaan ajassamme yhä enemmän: luovista aloista haetaan ratkaisuja: innovatiivisuus, yllätyksellisyys ja poikkeaminen suuresta massasta ovat haluttuja. Yksilötasolla kertaalleen vaimennettua luovuutta peräänkuulutetaan uudeksi käyttövoimaksi. Uutuuden etsinnästä on tullut arvo sinänsä.

1700-luvulla Friedrich Schiller puhui leikkivietistä, jonka mukaan aikuisen ihmisen luova toiminta on leikkiä ja päämäärä sinänsä. Leikki nojautuu mielihyvään, hauskuuteen ja merkityksellisyyteen, jotka koetaan aistein. Tämä tarkoittaa, että elämyksin koettu ulottuvuus nousee oleelliseksi rationaalin päättelyn rinnalle.

Nykyään tuottavuudeksi eivät riitä pelkästään rationaalit ja analyyttiset toimintamallit vaan kautta maailman janotaan hypeä, mielikuvia, aistimuksia ja elämyksiä. Alati vahvistuva elämysteollisuus näyttäytyy mm. monipuolistuvassa viihteessä, mutta myös esim. peliajattelun soveltamisessa eri aloille, tai kasvavassa ekstreme kokemusten janossa. Niissä kaikissa on puhe leikistä.

Se mitä aistein koemme on ihmisen luovaa toiminta, leikkiä. Kirjailija ja filosofi Diane Ackerman muistuttaa, että leikki on aivojen mieluisin paras tapa oppia, sillä leikin sisältämä improvisaatio nostaa mielikuvituksen pintaan ja vapauttaa ihmisen kontrollin, ennakoinnin ja latistavan varovaisuuden ikeen alta. Editainment ajattelua sovelletaan jo monin paikoin.

Kun tartutaan leikkiin ja taiteeseen, alkavat rajat rikkoutua ja syntyy uutta. Sen osoituksia ovat mm. vahvistuvan “neljännen sektorin” tuottama kansalaisaktivismi esim. siivous- ja pop up tapahtumineen, -ravintolapäivineen, kirpputoreineen tai kaupunkiviljelmineen. Osallisuus luovissa toimissa tuottaa flowta ja asiat alkavat sujua: luovuus ottaa vallan, yhteisyys rakentuu, jolloin yhteistyö ja muutos käynnistyvät. Keskinäinen empatia rakentuu, kun aletaan yhdessä nähdä asioita toisen näkökulmasta.

Luovuus että empatia ovat inhimillisiä hyveitä, jotka kukoistaakseen kaipaavat vaalimista, sillä arjen yhdenmukaisuuden ja yksisilmäisen tehokkuuden paineet usein jättävät ne toisarvoisiksi. Tarinoilla, elämyksillä ja mieluisilla aistikokemuksilla on voimaa nostaa tunteet pintaan ja avata ovia empaattisesti tavoittamaan toisen ihmisen kokemuspiiriä.

Kansalaisaktivismilla on aina ollut uudistava vaikutus yhteiskuntaan. Se poliittisia sovelluksia on historia pullollaan, mutta tässä ajassa on palkitsevaa havaita sen kanavoituvan luovuuden käyttövoimaksi. Sen puitteissa luovuus on irronnut mystisestä aurastaan ja valjastettu toimintaenergiaksi, josta voi ammentaa virkistäviä ja hyvää mieltä tuottavia toimintamalleja.

Lukuisissa tutkimuksissa luovuudella on todettu olevan voimaa rakentaa ja tukea niin hyvinvointia kuin yhteisyyttä, joita kaivataan sekä organisaatioissa, yrityksissä että esim. kaupunkien kehittämistoimissa. Kyse on luovuuden kyvystä  koskettaa henkilökohtaisesta, sillä aistein koetut asiat tulevat lähelle itse kutakin.

Leikitään siis yhdessä, työn ohella tai sen osana, yhteiseksi iloksi – vaikka ravintolaa.