Miten voi osoittaa muille olevansa asiantuntija? Pitkä työura, hyvä koulutus ja tutkinto arvostetussa yliopistossa eivät enää vakuuta työmarkkinoita tai takaa osaamista. Päinvastoin samassa tehtävässä pitkäksi venyvä työura voi estää uuden omaksumista, rajata näkökulmia ja kaventaa kompetensseja. Ihmisen on helppo tottua tuttuun.

Yhä hektisemmäksi muuttuessaan työelämä vaatii sekä ammatillista hereilläoloa että osaamisten päivitystä. Postmodernissa maailmassa absoluuttisia totuuksia, ehdotonta oikeaa, ei ole – sen sijaan tarjolla on  monenlaista asiantuntijuutta vaihtelevin perustein ja eri tahoilla.

Vielä 50 vuotta sitten asiantuntijatyöllä oli arvostettu ja ainutlaatuinen status. Elettiin eri maailmassa, jossa oli vahva usko objektiiviseen tietoon, totuuteen. Sitä vahvisti kohtalaisen yksikanavainen media. Tämä takasi myös yhteiskunnallisen vakauden ja yksituumaisuuden. Elettiin modernin maailman aikakautta ja asiantuntijuus oli itsearvoisesti korkeassa kurssissa.

Tietoyhteiskunnan esiinmarssi viimeisten vuosikymmenten aikana on romuttanut tuon yhtenäisen maailmankuvan, mullistanut uskon aiempiin totuuksiin ja asiantuntijuuteen. Nyt kaikilla on digitaalisten kanavien kautta pääsy kyseenalaistamaan saamaansa tietoa tai valmiina annettuja vastauksia.  Totuudet romuttuvat ja absoluutit kyseenalaistuvat päivittäin.  

Siksi postmodernissa yhteiskunnassa asiantuntijatyö joutuu suurennuslasin alle: kuka on asiantuntija, millä perustein ja missä asioissa hän on uskottava tai luotettava. Mikä on asiantuntijuutta, mikä sitä ei ole – vastaus jää avoimeksi ja näkökulmalliseksi.

Asiantuntijuus sinänsä ei ole kadonnut vaan siitä on tullut tilannekohtaista. Asiantuntijoilla on yhä roolinsa ratkaisemassa haasteita ja ongelmia tai tuottamassa uusia näkökulmia. Mutta ratkaisevaksi nousee  asiantuntemuksen tarve. Keskeistä on tunnistaa mitä asiantuntijuutta ja mihin tilanteeseen sitä tarvitaan.

Asiantuntijan kannalta kyse on oleellisesta muutoksesta, jossa puhetta käydään hänen kyvystään profiloitua asiantuntijana, myydä osaamistaan ja pitää sitä esillä – uskottavasti.

Haasteeksi nousee se, että tietoyhteiskunnassa asiantuntijaksi saattaa ilmoittautua kuka tahansa, lisäksi tieto ja osaaminen vanhenevat nopeammin kuin koskaan. Asiantuntija ei enää voi nojata kerran hankittuun korkeakoulututkintoon koko työuran ajaksi. Hänen on otettava vastuu osaamisensa kehittämisestä. Asiakkaan kannalta oleellista on voida luottaa asiantuntijan osaamiseen.   

Erityisesti asiantuntijuutta edellyttävissä rooleissa osaamisen päivittäminen on elintärkeää ja siksi  osaamisia tulee organisaatioissa johtaa määrätietoisesti ja systemaattisesti. Organisaatioiden ohella kyse on yksilöiden vastuista. Jos yksilö voi nöyrtyä oman osaamisensa rajallisuuden edessä, hän on jo pitkällä. Kenenkään ei tarvitse hallita kaikkea, jolloin keskinäisten osaamisten täydentäminen on toimiva strategia. Samoin itsensä määrätietoinen haastaminen ja omien oppimisen tapojen tunnistaminen avaavat tietä tavaksi muuttuvalle jatkuvalle uudistumiselle.