Pari päivää sitten olin alustajana ja osallisena keskustelemassa Kokkolan liikekeskustan elävöittämisestä ja tulevista tarpeista. Tulevaisuusverstaan tavoite oli koota yhteen yrittäjien näkökulmia, toiveita ja keinoja kivijalkaliikkeiden elivoiman turvaamiseksi ja ydinkeskustan pitämiseksi elävänä. Yhteiseen huoleen näyttää olevan aihetta.

Nostin omassa alustuksessani esiin yhteiskunnallisten paradigmojen vaikutukset sekä kansalaisten ajatusmaailmaan ja arvoihin että ymmärrykseen kaupunkikeskustojen asemasta.

Moderneissa kaupungeissa painopisteinä ovat pitkään olleet keskustat ja niiden kehittäminen kaupunkien näyteikkunoina. Postmodernissa yhteiskunnassa sirpaloituneisuus on tunkeutunut myös kaavallisiin ratkaisuihin, joissa kasvaa “lähiöiden kosto keskustoille”.  Tarkoitan tällä sitä, kuinka kaupunkien kaupallisia painopisteitä hajotetaan lähiöiden ohella valtaväylien ja kehäteiden varsille sillä seurauksella, että keskustat saattavat kituuttaen kuihtua. Näitä esimerkkejä on lukuisissa kaupungeissa.

Yksilöllisten valintojen kautta nousemassa olevat transmodernit arvot huutavat jälleen viihtyisien kaupunkikeskustejen perään. Osallisuus kaupunkikulttuurissa, urban life, on in. Halutaan tapahtumapaikkoja, puistoja, kahviloita urbaanien kuljeksijoiden tarpeisiin. Aktiiviset kansalaiset haluavat osallistua suunnitteluun ja kokea yhteistä omistajuutta elämänpiirinsä rakentumisessa.

Yrittäjien huoli kaupungin ydinkeskustan elinvoimasta on perusteltu. Globaalien taloudellisten ja kuluttajakäyttäytymisen voimien vaikutuksessa on vaikea pärjätä. Paikallisesti on kuitenkin aina mahdollista pyrkiä yhteisin ponnisteluin vaikuttamaan mm. päätöksentekoon.

Pelkät irrallisten toivomusten listat eivät riitä vaan tarvitaan analyyttistä ymmärrystä ja proaktiivista otetta reaktiivisuuden sijaan. Tarvitaan visionäärisyyttä, rohkeutta toimia sekä yksituumaisuutta – sitä näkökulmaa, jossa yhteinen etu palvelee kaikkien yrittäjien yhteistä etua.